Blogityöskentely ja tutkiva oppiminen – miltä se tuntui?
Blogityöskentely ja tutkiva oppiminen soveltuvat mielestäni mainiosti yhteen. Yhdessä oppiminen ja jaettu asiantuntijuus ovat eräitä tutkivan oppimisen perusajatuksia ja niitä on tällaisessa blogityöskentelyssä mahdollista toteuttaa helposti. Toki jotta asiantuntijuutta tulisi jaettua, tulisi muiden ryhmien käydä aktiivisesti seuraamassa muiden blogityöskentelyä ja kommentoida kirjoituksia. Tällä kurssilla tutkiva oppiminen ei ehkä toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska eri ryhmien välille ei syntynyt vuorovaikutusta. Oman ryhmämme tasolla tarkasteltuna kuitenkin jaettua asiantuntijuutta ilmeni muun muassa kun kokosimme tutkimuksemme eri osa-alueita yhteen – jokaisella oli oma vastuualue ja muut auttoivat ongelmakohdissa. Toisaalta koska aikaisempaa kokemusta blogin käytöstä ei ollut kenelläkään, tarjosi jo se lähtökohdan tutkivalle oppimiselle. Miten saan kirjoitettua blogiin tekstiä? Miten voin muokata blogin ulkoasua? Miten saan liitettyä kuvia blogiin? Huomaamattamme toteutimme myös itse blogin käytössä tutkivaa oppimista, emme ainoastaan omien pienoistutkimustemme teossa.
Blogityöskentely tuntui mielekkäältä perinteisten raporttien, portfolioiden ja tutkimusten kirjoittamisen kyllästämien opintovuosien jälkeen. Kynnys kirjoittamiseen madaltui itselläni hurjasti, koska ei tarvinnut avata iänikuista Word-tiedostoa. Koska blogissa on ajatuksena, että julkaistaan aina pieniä juttuja kerrallaan yhden megasuuren tekstin sijaan, tuntui, että työskentely edistyi koko ajan. Kun sai yhden osan tutkimuksesta valmiiksi, se julkaistiin, eikä siihen sitten enää palattu. Tavallisessa tutkimusraportoinnissa kun pitää kaiken olla valmista ennen julkaisua ja siksi perinteisesti opiskellen tuntuu välillä, että mitään konkreettista ei ole saanut aikaan, vaikka onkin työskennellyt ahkerasti. Oli myös mukava saada kokemusta blogin kirjoittamisesta, koska olen monesti miettinyt, miten se homma toimii.
Maasto-opetus talvella ja blogissa ”raportointi” sopivat mielestäni hyvin yhteen. Kehittämällä lisää vuorovaikutusta ryhmien välille tulisi kurssista varmasti vielä parempi ja oppimista tapahtuisi enemmän.
Tutkiva oppiminen – etuja, haittoja, mahdollisuuksia, esteitä…
Alakoulussa tutkiva oppiminen soveltuu erinomaisesti luonnontieteiden opetukseen. Tutkivan oppimisen keinoilla oppilaat aktivoivat varmasti paremmin omia ajatteluntaitojaan kuin pelkällä behavioristisella ulkoaoppimisentyylillä. Uskon, että tutkiva oppiminen antaa hyvät lähtökohdat tulevaisuuden opinnoille. Tutkivassa oppimisessa oppilas myös pystyy ehkä paremmin pohtimaan juuri häntä kiinnostavia kysymyksiä, koska usein tutkivassa oppimisessa oppilaat itse asettavat tutkimusongelman ja pohtivat kuinka ongelmaa voitaisiin tutkia ja ratkaista se. Tutkiva oppiminen vaati muun muassa, että oppilailla on jonkinlainen tietopohja opiskeltavasta aiheesta, erilaisista työtavoista/tutkimusmenetelmistä sekä aikaa. Jos ei ole riittävästi aikaa pohtia tutkimuskysymyksiä ja –menetelmiä, voi homma epäonnistua. Opettajalta tutkiva oppiminen vaatii myös perehtyneisyyttä aiheeseen sekä valmiutta ohjata useita pienryhmiä. Blogi alakoulun tutkivan oppimisen työskentelyn ”raporointivälineenä” on minusta hyvä idea. Lapset oppivat varmasti käyttämään blogia. Samalla opetuksessa pystytään opettamaan myös viestintään ja mediataitoihin liittyviä asioita.
Meille yliopisto-opiskelijoille tutkiva oppiminen soveltuu hyvin. Se kehittää myös meidän ajatteluntaitoa ja tutkimuksen tekemisen valmiuksia. Hankaluuksia erityisesti tällä kurssilla tutkivassa oppimisessa oli minusta se, että meillä oli sangen vähän aikaa miettiä omaa tutkimustamme ja laatia tutkimussuunnitelma. Kaikille ei myöskään välttämättä ollut aivan selvää, mitä tutkiva oppiminen on. Blogityöskentelyn vuorovaikutus ryhmien välillä jäi myös vähäiseksi.
Oppiiko blogityöskentelyllä entä maasto-opetuksella?
Blogityöskentelyllä oppii minusta kohtalaisesti. Ainakin siinä oppii oman aiheensa hyvin. Jos työskentelyyn on sisällytetty riittävästi vuorovaikutusta eri tutkimusryhmien välille, myös muiden aiheista oppii. Toki on olemassa aiheita biologian osa-alueella, joita en lähtisi opettamaan blogityöskentelyn avulla ainoastaan. Välillä kirjasta lukeminen on paikallaan.
Oman kokemukseni mukaan oikein organisoitu maastotyöskentely on paras tapa oppia luonnosta. Vaikka kuinka lukisi kirjaa ja kirjoittasi sen pohjalta blogia, raporttia, referaattia yms. , ei taatusti tule hyväksi luonnon tuntijaksi. Biologia vaatii ehdottomasti maasto-opetusta, luonnossa kokemista ja havaitsemista. Jotta luontoa voi ymmärtää ja oppia tuntemaan, on saatava kokemuksia luonnosta luonnossa. Luonnon tuntemus, ymmärtäminen ja havainnointi vaativat useiden aistien herkistymistä eivätkä aistit herkisty havainnointiin sisätiloissa. Vain maastossa käymällä voidaan todella oppia ymmärtämään muun muassa luonnossa vallitsevia lainalaisuuksia sekä tuntemaan esimerkiksi lajistoa ja kasvupaikkatyyppejä, erottamaan ihmisen toimen vaikutuksen luontoon ja ympäristöön sekä lukemaan karttaa. Koska omaan vahvan maastokokemuksen ja uskon että tekemällä oppii, tulen luultavasti käyttämään tulevissa opetustöissäni maasto-opetusta mahdollisimman paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti