Blogityöskentely
Blogityöskentely oli itselleni virkistävä menetelmä maastoretken, oman tutkimuksen sekä kurssin raportointiin ja reflektointiin. Tuntuu myös että reissusta jäi myös konkreettisia muistoja blogimerkinnöin ja kuvin, joihin voi myöhemmin halutessaan palata. Blogin kautta työskenteleminen ei tuntunut niin jähmeältä ja kankealta kuin perinteiset raportointi ja reflektointimenetelmät ja siitä saa helpommin oman näköisensä, kuten eri ryhmien tuotoksista näkyy. Mielestäni kuvien merkitys on melko suuri blogin elävoittäjänä ja ne ovat myös tehokas tapa esittää tutkimuksen kulkua. Blogissa pidän myös siitä ajatuksesta että siinä näkyee selvästi työskentelyn vaiheittaisuuden, joten muut pystyvät seuraamaan kunkin ryhmän etenemistä lähes reaali aikaisesti. Oma blogityöskentelymme sijoittui sen verran lyhyelle aikavälille ettei ollut kunnollista mahdollisuutta seurata ja kommentoida toisten työskentelyä. Tämän vuoksi mielestäni oleellinen osa blogin tarkoitusta ja käyttöä jäi puuttumaan. Blogityöskentely tuntuu hyvinkin varteenotettavalta vaihtoehdolta myös koulumaailmaan, sillä sosiaaliset mediat ovat varsinkin isoimmille oppilaille tuttu toimintaympäristö. Blogin avulla oppii mielestäni näkemään juuri tutkimuksen kulun vaiheittaisen luonteen uusien päivitysten kautta, ja ehkä siten myös tutkimus itsessään jäsentyy paremmin niin tuktijoile kuin tutkimusta seuraavillekin. Tällainen työskentely vaatii tosin pitkäjännitteisyyttä ja aikaa, jotta myös blogin sosiaalinen luonne toteutuisi. Mielestäni toisten antama palaute kommentointien merkeissä olisi olennainen osa blogityöskentelyä. Kommentointikäytännöllä varmistetaan myös se että tullaan tutustuneeksi myös toisten ryhmien tuotoksiin ja toisaalta palautteen anto on ehkä konkreettisempaa ja tehokkaampaa. Itse otetut kuvat antavat lukijalle kouriintuntuvampaa tunnelmaa kunkin tutkimuksen tekemisestä, joten siihen on myös ulkopuolisen helpompi eläytyä. Mielestäni blogityöskentely lisää ryhmän tiiviyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta.
Maastotyöskentely
Maastossa työskentelyssä ihaninta mielestäni on sen elämyksellisyys, johon luokkahuoneympäristössä on mahdoton yltää. Luontoa ei voi viedä luokkaan yhtä kokonaisvaltaisena aistien kokemuksena kuin luonto itsessään tarjoaa. Maastotyöskentelyyn kuuluu liikkuminen maaston erilaisilla pinnoilla, tunnustelu, kuuntelu, haistelu, maistelu ja kaikenlainen vastaan tulevan ihmettely. Kaikki aistit aktivoituneina varmasti syntyy sellaisia oppimiskokemuksia, jotka painuvat mieliin elävänä juuri oman kokemuksen kautta. Maastoretkeily on myös eräänlaista tutkimusmatkailua jossa ei välttämättä aina ole ennakoitavissa se mitä vastaan tulee ja voi tehdä hyvin mielenkiintoisiakin löytöjä ja oppia sitä kautta myös oppikirjojen ulkopuolista tietoa. Maastotyöskentely voi toimia myös inspiraation lähteinä omille tutkimuksille.
Tutkiva oppiminen
Tutkiva oppiminen tuntui mielenkiintoiselta, sillä oli niin suuri vapaus valita tutkimuksen kohde sekä suunnitella tutkimuksen toteuttaminen näinkin laajasta aihepiiristä. Vapaus toisaalta tuntui ahdistavalta aihetta valittaessa, sillä halusimme myös aidosti kiinnostavan ja toteuttamiskelpoisen kohteen. Suunnittelu oli aluksi hiukan hätäistä, sillä pohtimisaikaa ei ollut kovin paljon kurssin poikkeuksellisista olosuhteista johtuen. Tutkimuksen suunnitteluun tulisikin aina varata kiireetön tuumaustauko, jotta herkullisimmat aiheet ja selkeä tutkimuksen runko löytyisivät. Tutkiva oppiminen oli hauskaa tehdä ryhmässä, jossa kukin kantoi kortensa kekoon ja eri näkökulmia, ideoita ja osaamista voitiin jakaa yhteiseen tutkimukseen ja sen raportointiin ja reflektointiin. Tutkivan oppimisen haasteina näen juuri tutkimuksen suunnittelun ja ideoinnin suuren vapauden. Tämä on myös yhtälailla tutkivan oppimisen yksi etu, sillä oppilailla on mahdollisuus käyttää omaa kekseliäisyyttään ja kiinnostuksen kohteitaan hyödyksi uuden oppimisessa. Näin myös motivaatio tutkimusprosessia kohtaan kasvaa, sillä näin synnytetään aito halu ottaa asioista selvää. Tutkivan oppimisen mahdollisuuksina näen myös sen että etenkin ympäristö ja luonnontieteen tutkimuksilla aistien käytöllä on suuri merkitys ja tämä taas tuo tutkijalle omakohtaisen kokemuksen havainnoista, mikä vahvistaa oppimista. Tutkivassa oppimisessa merkityksellistä on myös se että tutkijalla on parhaimmillaan tunne siitä että kykenee kontrolloimaan siitä mistä tutkimus lähtee liikkeelle, miten se etenee ja millaiset havainnot ovat tärkeitä oman tutkimuksen kannalta. Konkreettisten tulosten saaminen itse asetettuun tutkimuskysymykseen antaa onnistumisen tunnetta ja itsevarmuutta luonnontieteiden tutkijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti